Yle on tehnyt mielenkiintoisen ja kansantajuisen katsauksen masennuksen historiaan . Pystyn helposti allekirjoittamaan monta kohtaa jutussa mutta olen myös aistivinani siinä hienoista vähättelyä. Tämä saattaa olla asiaan liittyvästä herkkyydestäni johtuvaa ylitulkintaa, mutta en usko ketään masennuksen ja sen aiheuttaman häpeän kanssa painivaa auttavan akateemikon näkemys siitä, että "nykyään on helppoa löytää syitä, joista ahdistua tai masentua". Ei kukaan masentunut ole etsi nyt syitä, joista ahdistua tai masentua. Ei kukaan halua ahdistua tai masentua. Ei masennus ole myöskään ainostaan "vähintään kaksi viikkoa jatkunutta väsyneisyyttä, unettomuutta ja mielihyvän menetystä". Kyllä niissä masennusdiagnoosia ohjaavissa kyselyissä on monta muutakin kriteeriä. En voi olla ajattelematta, että näiden "lievempien" oireiden valitsemisella esimerkeiksi vihjataan, että nykyään joka toinen väsymystä tunteva ihminen kuvittelee olevansa masentunut, kun ennen va...