Yle on tehnyt mielenkiintoisen ja kansantajuisen katsauksen masennuksen historiaan. Pystyn helposti allekirjoittamaan monta kohtaa jutussa mutta olen myös aistivinani siinä hienoista vähättelyä. Tämä saattaa olla asiaan liittyvästä herkkyydestäni johtuvaa ylitulkintaa, mutta en usko ketään masennuksen ja sen aiheuttaman häpeän kanssa painivaa auttavan akateemikon näkemys siitä, että "nykyään on helppoa löytää syitä, joista ahdistua tai masentua". Ei kukaan masentunut ole etsinyt syitä, joista ahdistua tai masentua. Ei kukaan halua ahdistua tai masentua.
Ei masennus ole myöskään ainostaan "vähintään kaksi viikkoa jatkunutta väsyneisyyttä, unettomuutta ja mielihyvän menetystä". Kyllä niissä masennusdiagnoosia ohjaavissa kyselyissä on monta muutakin kriteeriä. En voi olla ajattelematta, että näiden "lievempien" oireiden valitsemisella esimerkeiksi vihjataan, että nykyään joka toinen väsymystä tunteva ihminen kuvittelee olevansa masentunut, kun ennen vanhaan painettiin menemään, vaikka vähän väsyttikin. En ole vielä toistaiseksi törmännyt keneenkään, joka olisi mennyt lääkärille sairausloman toivossa kokeilemaan, että saisikohan sieltä huijattua itselleen masennusdiagnoosin. Oman kokemukseni mukaan lääkärille mennään edelleen vasta sitten, kun tilanne on todella paha. Ja silloinkin valtava häpeä harteilla. Kun lääkäri sitten antaa sen masennusdiagnoosin, voi se monelle olla jopa helpottavaa, kuten jutussakin todetaan.
Toisaalta olen varsin tietoinen siitä, että masennusta ylidiagnosoidaan, kuten jutussa tuodaan esiin. Ei ole mitään järkeä, että työuupumuksesta kärsivälle laitetaan masennusleima otsaan ja masennuslääkkeet väkisin kurkkuun, koska muuten hän ei voi saada sairauslomaa burnoutiin johtaneesta työstään. Tähän asiaan kaivataan oikeasti kipeästi muutosta Suomessakin. Lääkeyhtiöiden rooliin masennuksen lietsomisessa en edes jaksa tällä kertaa ottaa kantaa.
Kaiken kaikkiaan tämä on jälleen hyvä osoitus siitä, että mielenterveys herkkä aihe, josta on tärkeä mutta vaikea kirjoittaa. Joka tapauksessa suosittelen lukemaan jutun. Mutta en kommentteja.
Yle 27.10.2019: Masennuksesta on tullut uusi kansantauti – mutta mikä on oikeasti muuttunut, suomalaisten mielenterveys vai diagnoosit?
Ei masennus ole myöskään ainostaan "vähintään kaksi viikkoa jatkunutta väsyneisyyttä, unettomuutta ja mielihyvän menetystä". Kyllä niissä masennusdiagnoosia ohjaavissa kyselyissä on monta muutakin kriteeriä. En voi olla ajattelematta, että näiden "lievempien" oireiden valitsemisella esimerkeiksi vihjataan, että nykyään joka toinen väsymystä tunteva ihminen kuvittelee olevansa masentunut, kun ennen vanhaan painettiin menemään, vaikka vähän väsyttikin. En ole vielä toistaiseksi törmännyt keneenkään, joka olisi mennyt lääkärille sairausloman toivossa kokeilemaan, että saisikohan sieltä huijattua itselleen masennusdiagnoosin. Oman kokemukseni mukaan lääkärille mennään edelleen vasta sitten, kun tilanne on todella paha. Ja silloinkin valtava häpeä harteilla. Kun lääkäri sitten antaa sen masennusdiagnoosin, voi se monelle olla jopa helpottavaa, kuten jutussakin todetaan.
Toisaalta olen varsin tietoinen siitä, että masennusta ylidiagnosoidaan, kuten jutussa tuodaan esiin. Ei ole mitään järkeä, että työuupumuksesta kärsivälle laitetaan masennusleima otsaan ja masennuslääkkeet väkisin kurkkuun, koska muuten hän ei voi saada sairauslomaa burnoutiin johtaneesta työstään. Tähän asiaan kaivataan oikeasti kipeästi muutosta Suomessakin. Lääkeyhtiöiden rooliin masennuksen lietsomisessa en edes jaksa tällä kertaa ottaa kantaa.
Kaiken kaikkiaan tämä on jälleen hyvä osoitus siitä, että mielenterveys herkkä aihe, josta on tärkeä mutta vaikea kirjoittaa. Joka tapauksessa suosittelen lukemaan jutun. Mutta en kommentteja.
Yle 27.10.2019: Masennuksesta on tullut uusi kansantauti – mutta mikä on oikeasti muuttunut, suomalaisten mielenterveys vai diagnoosit?
Kommentit
Lähetä kommentti